Lahjan pennut syntyivät 12.9.2016

Kaikki piti olla hyvin ja loppujen lopuksi kaikki olikin huonosti. Päällisin puolin vaikutti siltä, että Lahja synnyttää mukavan kokoisen pentueen ja ihan ajallaan. Näytti siltä että pennut syntyvät maanantain aikana, mutta jokin puuttui peliin. Lämmöt laski, vedet tuli ja poltot alkoivat, mutta pentuja ei kuulunut, ei näkynyt eikä tuntunut. Eläinlääkärissä kahden lääkärin voimin tultiin siihen tulokseen, että on pakko leikata.
Kohdusta saapui ilmoille neljä urosta ja yksi narttu, kaikki kauniita ja virkeitä pentuja. Pojat isoja möhkäleitä. Tässä vaiheessa vielä ilo oli ylimmillään, ihanan kokoinen pentue ja lähes kaikkea mitä oli toivottu, tyttöjä olisi saanut olla enemmän, mutta hyvä että edes yksi. 
Lääkäri kuitenkin himmensin iloin kertomalla, että kohtu oli revennyt operaatiossa ja että tämä olisi sen vuoksi Lahjan viimeinen pentue. Silmissä vilisi kaikki haaveet, toiveet, suunnitelmat - onneksi tuli kuitenkin yksi narttu, pieni Lahja.
Leikkaus suijui hyvin. Jännitti vähän kuinka emo hyväksyy yhtäkkiä vatsalleen ilmestyneet pienokaiset, mutta ei mitään ongelmia, niin onnellinen näytti Lahja lapsistaan olevan. Yö meni valvoessa pentulaatikon vierellä tokkuraista emoa. Aamulla Lahja näytti virkeältä ja rauhalliselta. Päätin käväistä kahvin keitossa ja lakaisin pihalta tulleet hiekat pois. Palasin pentujen luo ja silloin elämä löi kovaa suoraan kasvoille - pieni tyttö,Taivaan Lahjaksi ristitty- oli ryöminyt kainalosta emonsa alle ja Lahja nukahtanut sen päälle. Pieni eloton ruumis oli vielä lämmin ja elättelin toiveita saada elämä puhallettua pieneen koiralapseen. Mutta en onnistunut, en vaikka kuinka yritin elvyttää. Lahja yritti haistella pientä ja auttaa mutta mitään ei ollut tehtävissä. Taivaan Lahja oli vain hetken laina ja palasi pieneksi koiraenkeliksi.
Viimeinenkin toivo hajosi pirstaleiksi ja suuri suru täytti mielen ja puristi kurkkua. Miksi näin piti käydä. Vasta menetin Riemun tyttären ja nyt Lahjan. Elämä ei tunnu oikein reilulta nyt.

En tiedä uskaltaako edes toivoa, että tarinalla olisi hyvä loppu. Käsittämätöntä kyllä, mutta lääkäri jätti revennen ja huonokuntoisen kohdun sisään. Sain tietää asiasta vasta kun koira oli leikattu ja ommeltu kiinni. Kun kyseenalaistin tätä päätöstä, lääkäri perusteli että koira piti saada nopeasti pois narkoosista. Nyt jännitetään antibioottien ja kipulääkkeiden vahvistamana, ettei mitään tulehdusta tulisi.
Tällä hetkellä kaikki laatikossa on hyvin, maitoa tulee ja pennut ovat tyytyväisiä. Ja mikä tärkeintä, Lahja voi hyvin ja hoitaa pentuja.

Jos sun lysti on niin kädet yhteen lyö

Ja kyllä meillä oli lystiä ja teki mieli käsiä yhteen lyödä. Lauantaina 23.4.2016 oltiin nimittäin Lapuan ryhmänäyttelyssä. Mukana oli tietysti ykköstykki Lahja, virallisesti Kahvanahon Kuutarha ja oma kasvatti Lysti eli Kuutarhan Kuutamosonaatti. Lysti yllätti meidät todella iloisesti kilpailemalla ihan kärkisijoista. Lopulta se oli narttujen kakkonen kera varasertin ja tuomarin sanoin "Hävisi voittajalle korvan mitalla". Tuomarina toiminut Markku Kipinä tarkoitti tällä, että voittaneella nartulla oli paremmat korvat. Tämä oli Lystille vasta toinen näyttely ja meni näin hienosti. Lahja sijoittui sitten Lystin taakse kolmanneksi.

Lysti ja Heidi

Vähän jännitti miten Lysti mahtaa esiintyä, kun vielä edellisellä viikolla treeneissä temppuili mitattaessa. Mutta nyt ei ollut mitään ongelmia ja tyttö esiintyi hienosti, kiitos Heidi handlerille. Lahja ei ollut oikein oma itsensä. Se liikkui huonosti ja seisoi huonosti. Todennäköisesti sama vaiva kuin viime keväänäkin mettäkauden jälkeen - selkä jumissa. Loppukaudesta Lahjan ajot vain pitenenvät ja mettäpäivät venyy pimeään asti. Paksussa lumessa tarpominen taitaa vetää nikamat jumiin. Edellisenä vuonna vaiva oli aika hankalakin ja kävimme eläinfysioterapeutin vastaanotolla. Lannerangasta ja rintarangasta löytyi jumipaikat, jotka sai jopa liikkeet epäpuhtaaksi. Hieronnalla ja venytyksellä saatiin vaiva pois, lienee sama edessä nytkin. Lisäksi minun oman polven vaivan vuoksi pyöräily on olut ihan paitsiossa ja onhan se koirakin sitten lihava ja vetelä, harmillista. Pitäisi varmaan hankkia mönkijä tai muu vekotin jolla pääsisi paremmin liikkeelle.

EE MVA IT MVA HU JMVA PMJV-12 DKV-12 DKJV-12 HeJW-12 SEV-12 SEJV-12 JMV-13 SEV-13 MV-14 Kahvanahon Kuutarha

No takaisin näyttelypäivään. Keli oli kyllä mahdottoman kylmä. Vaikka aurinko paistoi, tuuli kylmästi ja pakkasyön jäljiltä ei lämpöasteilla hurrattu. Täytyy sanoa että onneksi on talvikumit vielä autossa. Illalla satoi räntää ja yöllä pakkastui, aamulla tie oli ihan jäässä.
Suomenajokoiria oli ilmoitettu 28, joista 1 pentu, 13 urosta ja 14 narttua. Yllättäen jako oli näinkin tasainen, nykyään aika usein narttuja on näyttelyissä enenmmän kuin uroksi, mikä lie syynä. Urosten taso ei tuomarinkaan mukaan ollut niin hyvä kuin nartuissa. Vain yksi ainoa uros sai SA:n. Siinä kehän reunalla koiria katsellessa ja kuvatessa erityisen silmiinpistävää oli tyypin vaihtelevuus. Oli raskasta ja matalaa, todella kevyttä ja korkeaa ja loput siltä väliltä. Mittasuhteiltaan korkea ja hyvin lyhyt näyttää jopa jo toisen rotuiselta, varsinkin jos värityskin on epätyypillinen. Joku on joskus sanonut, että ukonäöllä ei metsästyskoiran jalostuksessa ole mitään väliä - mutta ehkä sillä on kuitenkin sen verran, että tyyppi ja väritys pysyisi sellaisena kuin rodulle kuuluu. Aika monella näytti olevan hyvin vaaleat silmät vaikka tietysti kirkas auringonpaiste voi tehdä silmät vaaleammaksi kuin ovatkaan.

Kuutarhan Kuutamosonaatti

Kesäloma näkyi muutamalla muullakin kuin pelkästään omalla koiralla. No se on inhimillistä, eiköhän sitä ehditä vielä reippailu aloittaa kun nämä kevään kurjat kelit loppuvat. Nartuissa 7 koiraa sai SA:n. Ne olivat kyllä samaa tyyppiä. Tuomari selkeästi haki kauniita päitä, oikeanlaisia yksityiskohtia ja hyvää liikettä. Luonteista vielä sen verran, että yleisesti samaa kuin lähes kaikissa näyttelyissä, muutama selkeästi tottumaton ja epävarma kehätilanteessa, suurin osa avoimia luonteita. Tällä kertaa kuitenkin yksi koira yritti purra tuomaria. Alkuun koira antoi käsitellä ihan normaalisti mutta kun tuomari koski sen häntään alkoi koira kiukutella. Tuomari ei kuitenkaan halunnut hylätä koiraa vaan pudotti pelkästään palkintosijaa.

Kehänreuna kanssakäyminen oli myös sitä tuikitavallista. Yleisesti ottaen hyvää kennelhenkeä, kuten ajokoirapiireissa ruukataan sanoa. Siihen päälle sitten muutamien isoääninen arvostelu ja tietämyksen julkituonti kehän ulkopuolelta. Mutta kun kyseessä arvostelulaji niin sallittakoon se muillekin kuin tuomarille, kunhan pysyy hyvän maun rajoissa.